Tapani Tarvainen

Olin viime viikon lopulla Budapestissa, tapahtumassa, jonka lehdistötiedote oli otsikoitu “The End of Privacy”. Osanottajille oli ilmoitettu hieman vähemmän raflaava otsikko “Data Retention on the Internet”, eli kyse oli EU:n teletallennusdirektiivin toteutuksesta ja erityisesti pienten palveluntarjoajien näkökulmasta.

Kyse on siis laista, joka määrää että Internet-palveluntarjoajien pitää tallentaa mm. sähköpostin välitystiedot määräajan - direktiivin mukaan 6-24kk, Suomessa laki on vielä vaiheessa mutta rajaksi tulee ilmeisesti 12kk. Juttuun liittyy paljon kummallisuuksia, niin säätöprosessiin kuin syntyneeseen tekstiinkin, ja kansallisilla lainsäätäjilläkin on ollut ja on vaikeuksia tehdä direktiivistä käytännössäkin toimivaa lakia. Ainoa mikä on tässä vaiheessa selvää on että rahaa siihen menee, ja todennäköisin seuraus on joukko uusia skandaaleja, kun tallennetut tiedot vuotavat. Ehkä päättäjät sitten huomaavat tehneensä tyhmyyksiä, kun heidän omat salaisuutensa leviävät juorulehtiin tai kiristäjille.

Positiivista kuitenkin oli nähdä, että kaikki eivät usko turvallisuuden paranevan jatkuvalla kansalaisoikeuksien kiristämisellä ja valtion kontrollin tehostamisella. Omakin pieni esitykseni lokitietojen salausmahdollisuuksista otettiin ihan hyvin vastaan. Sitäpaitsi Budapest on kaunis kaupunki, matka oli mielestäni vaivan arvoinen, vaikka sen takia näköjään missasinkin mtv3:n vaalikoneen takarajan.

Suomeen puuhataan islamilaista puoluetta, joka tähtää mm. Sharian käyttöönottoon täälläkin. Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsin mielestä on kuulemma puute puoluelainsäädännössämme, että se sallisi moisen - laki kun ei aseta mitään vaatimuksia tai rajoituksia puolueiden tavoitteille.

En ymmärrä ministerin logiikkaa. Demokratiahan on keino päättää asioista rauhanomaisesti, silloinkin ja erityisesti silloin kun erimielisyydet ovat perustavanlaatuisia, ja sen olennaisimmat elementit ovat sananvapaus ja vaalijärjestelmä. Jos jotakin tarkoitusta varten ei saa perustaa puoluetta, se tarkoittaa, että siitä asiasta päättämiseen demokratia ei kelpaa.

Tällaisten ehdotusten taustalla piilee yleensä kaksi ajatusta. Ensimmäinen on se, että joistakin asioista on saavutettu Lopullinen Totuus, niin suuri varmuus, että niistä ei enää tarvitse keskustellakaan. Minulle ei vain ole koskaan valjennut, mitä keskustelun tai väärän mielipiteen salliminen silloin haittaisi.

Toinen, ehkä pelottavampi mahdollisuus on, että asiaa pidetään liian tärkeänä demokraattisesti päätettäväksi. Ei demokratia toki takaa oikeita päätöksiä - mutta mikä on parempi vaihtoehto?

Demokraattinen päätöksentekomenettely on tärkeä myös ja ennen kaikkea silloin, kun puhutaan isoista asioista - kuten ihmisoikeuksista tai vaikka siitä, onko demokratia ylimalkaan hyvä idea. Mitään tärkeää asiaa ei saa sulkea demokraattisen päätöksenteon ulkopuolelle. On vain näennäinen paradoksi, että tästä seuraa myös demokratian lopettamiseen tähtäävien mielipiteiden ja puolueiden salliminen. Puolue pitää saada perustaa aivan minkä tahansa asian ajamiseen, uskonnonvapauden lopettamisesta aina ihmiskunnan hävittämiseen saakka. Jos demokratia ei huolehdi siitä, että järjettömät ideat eivät mene läpi, ei siihen pysty mikään muukaan.

Onko Suomen kansa liian tyhmä päättämään tarvitaanko täällä shariaa vai ei, ministeri Thors?