Tapani Tarvainen

Pikku-uutinen: ihmisiä haastetaan oikeuteen syytettynä keskustelun järjestämisestä kielletystä aiheesta.

Jaha, tämä on taas joku -stan, jossa ihmisoikeustilanne on keskiaikainen… mutta ei, näin tapahtuu Suomessa vuonna 2007.

Mikä sitten on niin vaarallinen aihe, ettei siitä saisi edes keskustella? Pomminteko-ohjeistako on kyse, vai holokaustinkieltäjätkö ovat asialla?

Ei toki. Kyse on tekijänoikeuslaista ja ns. “teknisen toimenpiteen kiertämisestä”, josta erikseen sanotaan, että sitä saa tietyissä olosuhteissa tehdä - mutta tietoa siitä ei saa levittää, ja sellaiseksi nyt tulkitaan organisoitu (!) keskustelukin.

Esimerkiksi, jos haluaa katsella laillisesti ostamiaan DVD-elokuvia Linuxissa pyörivällä vapaalla soitto-ohjelmalla se on laillista, kunhan siitä ei kerro kenellekään ainakaan liian julkisesti tai organisoidusti. Asian tekee vieläkin erikoisemmaksi se, että tekijänoikeus ei sinänsä sisällä oikeutta rajoittaa myydyn teoksen käyttöä - vaikkapa DVD-elokuvalle ei voisi laillisesti asettaa ehdoksi, että sitä saa katsoa vain XYZ-merkkisellä soittimella. Mutta jos moisen rajoituksen teknisin keinoin toteuttaa, sitä ei saa kiertää - tai siis saa kiertää jos osaa, kunhan ei keskustele siitä…

Siis: tekijänoikeuden haltija voi teknisin keinoin rohmuta itselleen enemmän oikeuksia kuin laki antaa, ja silti niiden kiertämisestä keskusteleminenkin on laitonta. Eduskunta on tosiasiallisesti luopunut vallastaan säätää tekijänoikeuksien rajat ja antanut oikeudenhaltijoille rajattoman vallan kaapata lisäoikeuksia niin paljon kuin suinkin kehtaavat.

Hommanhan pitäisi mennä niin, että eduskunta säätää missä tekijöiden oikeuksien rajat menevät, ja kuluttajien oikeuksien ryöväämisen teknisin keinoin pitäisi olla aivan yhtä rangaistavaa kuin tekijöiden oikeuksien rikkomisenkin.

Luulisi tyhmemmänkin jo tajuavan, että jos tekijänoikeuksien suojelemiseksi pitää kieltää keskustelukin sitä uhkaavista aiheista, jossain on menty metsään ja pahasti. Koko ajatus, että sinänsä laillisesta toiminnasta keskusteleminen voi olla laitonta, on täysin järjetön länsimaisessa demokratiassa 2000-luvulla.

Toivottavasti oikeuskin on samaa mieltä. Takanahan tässä on se, että eduskunta tieten tahtoen väisti vastuunsa, jätti lain epäselväksi ja vaikeat asiat tuomioistuinten ratkottavaksi. Itsensä ilmiantaneet Mikko Rauhala ja kumppanit ansaitsevat kiitoksen eduskunnan työn paikkaamisesta - jonkunhan on selvitettävä, mitä laki oikeastaan tarkoittaakaan.

Enemmän tapauksesta voi lukea Mikko Rauhalan tekijänoikeussivuilta, ja esimerkkejä tekijänoikeuksien omavaltaisista laajennuksista löytyy Tekijänoikeuskaappausten valvontakeskuksen sivuilta.