Julkisuuden tavoittelua
Päätin sitten pyrkiä kunnanvaltuustoon. Ratkaiseva kimmoke oli lauantain Helsingin Sanomissa ollut uutispäällikkö Martta Niemisen kolumni, jossa hän ihmettelee pintajulkkisten suhteellisen vähäistä intoa osallistua kunnallisvaaleihin. “Taitaa kunnallispolitikointi olla sittenkin liian arkista ja näkymätöntä.”
Idols-tähdistä poiketen minä en koe julkisuutta miellyttävänä, pikemminkin välttämättömänä pahana, jos haluaa yhteisiin asioihin vaikuttaa. Poliitikolle tämä on nykymaailmassa ilmeinen heikkous. Mutta ehkäpä kunnallispolitiikka todella on vähemmän julkisuuden tavoittelua, vähemmän showta ja enemmän asiaa. Tärkeistä asioista sielläkin joka tapauksessa päätetään. Ja vaikka taidankin tuntea kunnallispolitiikan kiemurat huonommin kuin EU:n tai YK:n, olen aina ollut nopea oppimaan.
Valtuustoon siis!
nörtti, maailmanparantaja, ihmisoikeuksien puolustaja ja luonnonystävä
Merkinnät
14.9.2008 at 21:35
Hieno homma! Julkisuutta omalle persoonalle on (ainakin vielä) pakko saada jonkun verran, jos meinaa läpi päästä.